Jee.. Tänään... Tai oikeestaan ihan hetki sitten Helmi poiki ihanan ison sonni pojan! Toivon kyllä lehmää, jotta se vois jäädä eikä menis heti välitykseen (syntymätilalta juotto tilalle ja sieltä n. vuoden ikäisenä taas toiseen paikkaan jossa niillä on paljon tilaa ja ruokaa ja sieltä sitten kun ovat kasvaneet niin teurastamolle), mutta eipä sille mitään mahda :)
Olin ekaa kertaa mukana poikimisessa, joten onneksi kaikki meni hyvin niin ei jäänyt traumoja.
Lehmä kantaa suunnilleen saman verran mitä ihminen on raskaana, eli n. 9kk.
Ja kunnon karjakollahan on aika järkkäri tarkussa ja kun ammattilaiset hoitaa pokimisessa avustuksen niin meitsi voiki sitte vaan kuvailla rauhassa ;) Nauttikaa... ei ehkä herkille !
Vesipää eli vähän niinkuin lapsivesi jonka jälkeen siirryimmekin sisälle jotta Helmi sai olla rauhassa. Vesipään jälkeen vasikka syntyy n. parin tunnin sisässä. Seurattiin Helmiä sisältä kameran välityksellä ja n. puolentunnin jälkeen kiidettiin takaisin navettaan kun vasikalta näkyi jo etusorkat.
Tunnustelua
Sorkat näkyy!
Kahleet kiinni ja vetämään!
Pikkuhiljaa
Kahleet irti ja tarkastetaan että kaikki on ok.
(Monessa navetassa on erillinen poikimis karsina jossa lehmä on irti ja alla on phemikettä... ja monessa navetassa sitä ei ole vaan lehmä poikii parressa kuten täällä.)
Sitten vasikka viedään äipän eteen, jotta lehmä voi nuolla siitä liman pois ja vasikka saa tarpeellisen bakteerikannan.
(Näyttää kamalalata ehkä tuo vetäminen, mutta Pekka on tehny tuota elämänsä ja hän tietää mitä tekee. vaiskka painaa myös niin paljon ettei sitä kantaakkaan jaksa!)
Kaunis rotu sonni !
Muitakin kiinnosti uusi tulokas
Ei mennyt montaa minuuttia kun vasikka hoiperteli jo pystyyn.
Emälle annettiin lämmintä vettä ja vasikka nostettiin muiden vasikoiden lailla omaan pilttuuseensa lepäämään ja kuivumaan. Illalla se saa sitten maitoa !
Vaiskkaa ihastellessani ehtisin tietenki ottamaan muitakin kivoja kuvia... tässäpä siis niitä :D
Emma irvistää
Kaunis Emma
Elämys
Emma ja Äkäs
Äkäs
Elvi
Etevä kaivaa nenää, hyi
Emma poseeraa
Voi ei, mulle tuli tätä lukiessa hirvee ikävä parin vuoden ikäistä Impiä jonka hengen pelastin silloin kun se oli pikkuinen vasikka. Onneks nään sen taas kesällä, en malta odottaa! :) Lehmät on suloisia, ja se on jotenkin niin ihana fiilis kun sellainen hieho jonka kanssa on viettänyt aikaa jo sen syntymästä lähtien tunnistaa äänen ja tulee luokse kun sitä kutsuu nimeltä samaan aikaan kun muut hiehot jää kauemmaksi katselemaan :3
VastaaPoistavoi mikä ihanuus putkahti maailmaan =)! & niin kivaa että joku kirjottaa tämmöstä ns massasta poikkeavaa blogia! tykkään, meinaan täällä yksi maatalousoppilaitokseen pyrkivä tyty :D!
VastaaPoistaEikö ton varsan jalat mee poikki ko tollai kiskotaan?:o Vaikka kuinka ammattilaine olis niin luulis silti jotenki..:D
VastaaPoistaMä kauhistelin samaa asiaa heti kun kuulin,että vasikan jalkaan laitetaan nuo kahleet. Vasikka on syntyessään kuitenkin jo niin kehittynyt ja sillä on vahvat paksut luut, että ne kestää sen helposti! Sen tarkemmin en asiaa osaa selittää.... Sekä tuossa vaiheessa siitä aiheutuva mahdollinen kipu on pieni huoli siihen nähden että vasikka tukehtuisi synnytyskanavaan ja kuolisi kun ei pääse nopeasti pois...
VastaaPoistaJärkyttävää. Ensin lehmä kantaa 9 kk vasikkaansa, sitten se joutuu poikimaan kaulastaan kiinni kytkettynä, vasikka syntyy kovalle lattialle, emo saa juuri ja juuri nuolla lapsensa puhtaaksi ja sitten se jo vedetäänkin jaloistaan omaan yksiöön, vailla äidin turvaa ja rakkautta. Oli varmasti hieno kokemus.
VastaaPoista